Tänään oli tarjolla mukaa ja haasteellista bongattavaa tummenevalla iltataivaalla. Nähtävissä olisi todella matalalla oleva neljän päivän vanha kuunsirppi, matalalla oleva Venus sekä Jupiter. Kaikki nämä noin 30 asteen sisällä.

Simuloin tilanteen Stellariumilla jo kotona ja noin kello 16 aikoihin lähdin ajamaan kohti Mattilan lintutornia mukanani kamera, jalusta sekä kiikarit. Saavuttuani paikalle kello 16.15 oli Aurinko vielä ylhäällä, mutta aloin silti kiikaroimaan horisonttia ja yllätykseksi löysin melkein heti kuun. Löytö hetkellä se oli noin asteen verran horisontin yläpuolella ja melko selvästi havaittavissa myös paljain silmin. Sen jälkeen Venuksen kimppuun. Taivaallahan tilanne oli se, että Jupiter oli itäisin ja korkeimmalla, kuu välissä ja matalimmalla ja läntisimpänä Venus. Taivaalla oli jonkin verran pilviä, jotka toivat Venuksen etsintään omaa haastetta, mutta löytyihän se sopiva reikä ja Venus tuli havaittua, myöhemmin myös paljain silmin. Eniten haastetta toi Jupiter, mutta syynä olivat pilvet. Mutta lopulta pilvet väistyivät ja Jupiter tuli näkyviin ja oli kohteena selvästi helpompi kuin Venus. Vielä ennen lähtöä yritin nähdä kaikki kertaalleen ja paljain silmin. Ja onnistuihan se, tosin Venus tuotti pikku haastetta varsinkin kun pinnisti niin alkoi  silmät vuotamaan.

Bongausreissulla saavutin tavoitteen ja sain muutaman kelvollisen kuvan sekä ison repullisen hyvää fiilistä.

Alunperin blogin tarkoitus oli toimia motivaattorina kirjata luontohavaintoni edes jonnekin. Huonosti onnistui :-(

On kulunut yli puoli vuotta edellisestä kirjoituksesta ja se EI todellakan tarkoita sitä etteikö havaintoja olisi tullut tehtyä. On ollut hienoja halonäytelmiä, yöpilviä, auringonpimennys, vain muutamia mainitakseni.

Nyt en edes lupaa, että alkaisin tänne paremmin näitä kirjailemaan, mutta .....

Tänä iltana olin liikkeellä  Luttusen rannassa. Varustuksena kamera ja jalusta. Ilma läpinäkyvyydeltään ja seeingin suhteen syksyn yksi parhaista ja ajankohtaan nähden lämmin ilma (+5 C)  teki havaintsemisesta tai siis kuvaamisesta mitä nautinnollisimman kokemuksen. Mutta kuvat, ne eivät olleet kaksisia, tarkentamisen kanssa edelleenkin tekemistä.

Kuukausi on ehtinyt vierähtää viime kirjoituksesta. No eipä tässä juurikaan ole luonnossa tapahtunutkaan, kovin on ollut taivaalla pilvistä ja muutenkaan luonto ei ole tarjonnut mitään äärevää tms. Tai on toki, näimme  TODELLA UPEAT revontulet perheen kanssa Pyhätunturin juurella talvilomalla 28/29.2. Näytelmä sisälsi kaksi maksimia, toinen kahdeksan aikoihin ja toinen kymmenen aikoihin, tuo ensimmäinen oli uskomattoman aktiivinen, vyön viuhahtivat pienesssä hetkessä toiselle puolelle taivasta ja värikirjo oli lähes täydellinen, vain punainen väri jäi puuttumaan. Niin ja kaiken kruunaavaa koronaa jäin myös kaipaamaan. Myöhempi huippu oli laimeampi aktiviisuudeltaan, mutta täytti toisaalta täytti koko taivaan.

Eilen illalla iski tuttu keväätpaniikki, valoisat yöt ovat tulossa ja havaita pitäisi. En tiedä mikä siinä on, vaikka kuinka olisi syksyn ja talven havainnut niin silti tuo paniikki iskee joka vuosi. Tänä vuonna paniikki on kyllä perusteltunkin, sen verta vähän havaintoja on tullut tehtyä, mutta kuvia sentään on saatu napsittua, joukossa jopa muutama kelpo sellainen.

Kunnon havaintokelejä tuskin on luvassa muutamana lähipäivänä. Mutta pientä toivoa kuitenkin on, jos säätiedotuksiin on uskomista. Ensimmäinen mahdollisuus kaivaa kaukoputki esiin on torstain ja perjantain välinen yö, mutta sitä uskallan epäillä, toinen, parempi mahdollisuus on lauantain ja sunnuntain välinen yö. Viikonloppu sopii muutenkin paremmin, ei ole aikainen aamuherääminen. Viikonloppuun on kuitenkin vielä useampi päivä, joten ennuste ehti muuttua. Eli jäädään odottamaan. Sitä että pilvet väistyvät.

Viikonlopun aikana saimme parikin kunnon lumisadealuetta päällemme. Ensimmäinen oli perjantaina ja toinen lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Jos lauantaina ei olisi ollut suojakeli olisi meillä lunta vieläkin enemmän, mutta ollaan tyytyväisiä tähän ja onneksi lähipäivien keli ei ole sulattamassa lunta pois. Sunnuntaina heräsin seitsemän aikohin siihen kun tuuli kolisutteli peltikattoamme oikein kunnolla. Pikaisesti ylös sängystä ja tilanteen tarkistus, ainoa ongelma oli se että tuuli yhdessä sateen kanssa oli vuorannut etelän ja lännen suunnan ikkunat niin tukkoon ettei niistä voinut tilannnetta arvioida. No, kun menin ulos oli lumisade ja tuuli niin rankka ettei siinä voinut muuta kuin todetta että loistava keli, vau. Jälleen kerran.

Sadetta ja pilvisyyttä on ollut jo useita päiviä. Pikku hiljaa saisi tulla jo tähtikelejäkin varsinkin kun kuukin on nyt pois häiritsemästä. Ilmatieteenlaitos lupaa ensimäisen kerran mahdollista tähtikeliä perjantain ja lauantain väliselle yölle, saa nähdä pitääkö ennuste, toivottavasti. Odotan innolla Saturnusta, se on jäänyt vielä tältä talvelta havaitsematta kaukoputkella.